Saan ystäviltäni vinkkejä, mistä voisin löytää hyviä riekkomaastoja. Lähden aamulla Ruotsin Östersundista kohti Handöl-nimistä paikkakuntaa. Kahdeksalta saavun pienelle tunturitielle ja aloitan lintujen etsimisen. Mielessäni pyörii pelko, että reissu jää tuloksettomaksi, sillä kokemukseni riekoista ovat melko vähäisiä. Toiselta pysähdyspaikalta löydän riekkojen jälkiä. Kokeilen epävarmana riekon matkimista, minkä seurauksena tunturikoivujen alta pölähtää liikkeelle kokonainen parvi. Riekot hyppivät, juoksevat ja räpyttävät siipiään kauhealla huudolla vahvistettuna, hieman samaan tyyliin kuin peltopyypoikue syksyllä. Tämän löydön jälkeen saan katsella riekkoja kaukoputken läpi melkein koko päivän, kun kierrän eri parvien oleskelupaikkoja. Päivän ylimpänä valvoja toimii tunturikoivun latvassa tähystävä hiiripöllö. Luonnoksien riekot pääsivät myöhemmin öljyvärityöhön.

Några vänner tipsar mig om bra ripplatser i Sverige. En morgon åker jag från Östersund till trakterna kring Handöl. Åttatiden anländer jag till en smal väg som leder till fjällen. Oron stiger att projektet skall misslyckas, eftersom min erfarenhet av ripor är ganska klen. På det andra stället där jag stannar bilen finns det ripspår och jag provar försiktigt härma en ripa. Genast börjar det röra sig under några fjällbjörkar, en hel flock springer fram, hoppar, flaxar och för en hel del oljud. Deras uppträdande påminner mycket om rapphönskullarnas på hösten. Resan blir lyckad, efter det här tillfället har jag ripor i kikaren nästan hela dagen där jag rör mig mellan olika flockar. I toppen av en fjällbjörk inspekterar en hökuggla situationen.