Palaa takaisin, esittelyn alkuosaan...

Maisemat
Suot ovat olleet Kennethille tärkeä maisema, sillä soilla on usein hienoja värejä sekä monimuotoista valoa. Monilta ominaisuuksiltaan soiden kaltainen maisema löytyy pelloilta, vaikka sieltä puuttuu erämaisuus ja alkuperäisyys.

Metsissä liikkuminen on vähentynyt lapsuusvuosien jälkeen, mutta metsä on yhä kiehtova ympäristö monien petolintujen asuinympäristönä. Meri ja saaristo ovat houkutelleet vasta viime vuosina aihevalikoiman laajentajana.

Kuvauksellisesti kiinnostavimmat maisemat Kenneth löytää syksyllä. Sumut, kuurat ja ruskan värit tekevät maisemasta sävykkään ja kuvauksellisen. Toisaalta varhaiset aamuhetket ovat usein päivän parasta antia.

Valokuvaukselle kevään kovempi valo tarjoaa usein paremmat olosuhteet. Kevään pitkässä hämärässä ehtii paneutua yhteen aiheeseen syvällisemmin. Toisaalta linnut ovat aktiivisemmin liikkeellä kevään kiihkeinä päivinä.

Kenneth retkeilee pääosin Närpiön maisemissa, vaikka esimerkiksi metsät ovat kokeneet kovia voimakkaiden hakkuiden vuoksi. Ajoittain matkat vievät lähikuntiin ja kauemmas, sillä Närpiöstä ei juurikaan löydy luonnontilaisia puroja ja järviä.

Vahvimmat elämykset ovat usein syntyneet lähelle tulleista linnuista. Piilokojun vieressä hengittävä kurki tai lähietäisyydeltä yli lentävä merikotka ovat jättäneet vahvat muistijäljet. Vahvoihin tunnelmiin liittyy usein oma näkymättömyys, ulkopuolisen tarkkailijan asema.

Luonnoksesta maalaukseksi
Lintumaalareista Kenneth arvostaa esimerkiksi ruotsalaista Lars Jonssonia ja 1800­–1900-lukujen taitteen molemmin puolin työskennellyttä Bruno Liljeforsia. Nykypolven suomalaisista lintumaalareista Dick Forsmanin ja Jari Kostetin (ks. Kuvittaja-lehti 3/05, Kuvittajan luonto) kädenjälki miellyttää Kennethin silmää.

Kennethin taulut ovat aiemmin valmistuneet enimmäkseen öljyväreillä, mutta nykyisin yhä suurempi osa on akvarelleja eli vesivärein toteutettuja.

Kennethille on tärkeämpää tilanteen tunnelman ja linnun olemuksen kuvaaminen kuin yksityiskohtien korostaminen.

Lintu on kuvissa selvä pääkohde, jonka taustalla oleva maisema jää usein viitteellisiksi väripinnoiksi. Joskus maisema hahmottuu kuitenkin todellisen näkymän mukaiseksi.

Kennethin vahvuuksina voi pitää käden vakautta ja viivan vahvuutta. Selkeä ja määrätietoinen viiva ei kaipaa korjaamista.

Öljyväreillä maalaaminen tarjoaa enemmän mahdollisuuksia yksityiskohtien esittämiseen, kun akvarelleissa keskeistä on pelkistäminen. Kenneth pitää hyvän akvarellin tekemistä vaativampana kuin öljyväreillä onnistumista. Siten hyvä akvarelli tuottaa myös suurempaa onnistumisen iloa.

Linnut mallina
Metsien kana- ja petolinnut ovat olleet Kennethin suosimia aiheita. Taiteen ammattilainen ei kuitenkaan väheksy mitään lajeja, sillä ihmisten mieltymykset vaihtelevat paljon.

Petolintujen piirtämistä vaikeuttaa niiden arkuus, mutta aito kiinnostus lajeihin helpottaa työskentelyä.

Metsäkanalinnut ovat kiinnostavia, vaikka niiden luonnollinen esittäminen ei olekaan helppoa. Kiehtovien lajien käyttäytymistä jaksaa kuitenkin seurata pitkään tarpeellisten havaintojen tekemiseksi.

Pelkästään linnun nokan piirtäminen voi olla mielenkiintoista. Esimerkiksi joutsenen pään kääntäminen voi muuttaa nopeasti nokan osien suhteita. Luonnoksia ei pitäisikään yhdistellä liian rohkeasti yksityiskohtia kuvatessa.

Lokit ovat isoja ja helposti löydettäviä lintuja, mutta taidot joutuvat koetukselle valkoisten ja harmaiden pintojen maalaamisessa. Sorsien höyhenpuvussa on paljon hienoista viivoista syntyviä yksityiskohtia, jotka pitää osata kuvata riittävän pelkistetysti. Maalaus ei saa olla liian tarkka, sillä silloin lintu ei näytä elävältä.

Pienten lintujen luonnostelu on usein suuria lajeja vaikeampaa. Esimerkiksi pyrstötiaiset liikkuvat vilkkaasti, joten ne eivät pysähdy aloilleen edes hyvän palkkion toivossa.

Ammatti
Kenneth on saanut seurata taiteilijana työskentelyä läheltä, sillä Stig-isä on toiminut päätoimisena taidemaalarina 1980-luvulta lähtien. Helena-äiti osallistuu perheen töiden viimeistelyyn kehystämällä maalauksia.

Kenneth on tehnyt taidetta tosissaan vuodesta 1997. Päätoimisena taiteilijana hän aloitti ylioppilaslakin saatuaan vuonna 2000. Lintujen maalaaminen on nyt toimeentulon antava päivätyö. Perheen kokemus ja yhteydet ovat helpottaneet uran käynnistämistä.

Taiteilijan työ on maalausten tekemistä, mutta palkka saadaan vasta töiden myynnistä. Kennethillä on ollut vuosittain neljästä viiteen omaa näyttelyä muun muassa Pohjanmaalla, Etelä-Suomessa ja Ruotsissa. Lisäksi töitä on ollut esillä useamman taiteilijan yhteisnäyttelyissä.

Näyttelyiden alla olevat viikot ovat taiteilijalle kiireisiä. Toisaalta keskikesän ja -talven hiljaiset viikot antavat mahdollisuuden keskittyä luonnosten jalostamiseen valmiiksi töiksi. Kenneth on tehnyt myös tilaustöitä, mutta niiden vaikeutena on usein sopivien luonnosten vähäinen määrä tai puuttuminen kokonaan.

Taiteilijan ura on vastannut pitkälti Kennethin sille asettamia odotuksia. Näyttelyistä oli kertynyt kokemuksia jo ennen päätoimisen taiteentekemisen aloittamista. Yllätyksenä Kenneth pitää ihmisten odotuksia suurempaa kiinnostusta lintuihin ja lintutauluihin.

Näyttelyistä saatu kritiikki on ollut varsin myönteistä ja nostanut esiin erilaisia näkökulmia lintujen maalaamiseen. Samalla kritiikki on antanut mahdollisuuden arvioida omia työskentelytapoja ja niiden tuloksia.