Totinen katse, öljyväri
Ilmoitukset Kauhajoen tunturipöllöstä innostavat luonnostelureissuun. Saavumme Kainastolle kymmenen maissa tuijottaen kaikkia maiseman valkeita pilkkuja. Olen melkein ohittaa valkoisen "kauppakassin", joka näyttää olevan merkkinä kepin päässä. Viimein pysäytän kuitenkin auton, ja hahmo paljastuu mahtavaksi valkoiseksi pöllöksi. Lintu istuu parin sadan metrin päässä, kaukoputkelle sopivalla etäisyydellä. Luonnoskirjan sivut täyttyvät parin tunnin aikana ensimmäisestä tunturipöllöstäni.

Palaan pellolle hieman myöhemmin vatsa täynnä kiinalaista ruokaa, valmiina iltapäivän sessioon. Pöllö istuu edelleen samassa paikassa, mutta katse on valppaampi. Ei kestä kauaa, kun lintu laskeutuu pellolle. Huomaan iloiten, että pilvipeite alkaa repeillä. Pöllö ryhtyy saalistamaan lekutellen noin kymmenen metrin korkeudella. Pian tunturipöllö liitelee näkökenttäni ulkopuolelle, joten lähden sen perään. Pöllö löytyy hetken päästä kepin nokasta siivet levällään - ehkä pitkä lekuttelu tai epäonnistunut saalistussyöksy pakottaa linnun lepäämään. Kohta pöllö lähtee taas liikkeelle, ja loppupäivän tarkkailun aikana saalistus onnistuu ainakin kolmesti.

Med allvar i blicken, olja
Anmälningarna om fjällugglan som håller till i Kauhajoki får mig att åka ut och skissa. Vi anländer till Kainasto vid tio och börjar spana efter alla vita fläckar i landskapet. Jag håller på att strunta i en vit "plastkasse" som verkar vara fäst i ändan av en käpp. Jag tänker om, stannar bilen, och figuren förvandlas till en mäktig, vit uggla. Den sitter på ca 200 meters avstånd, ett bra avstånd för tubkikaren. Flera av skissbokens sidor fylls under ett par timmar av min första fjälluggleobservation.

Jag återvänder något senare mätt och belåten med kinamat i magen, klar för eftermiddagens session. Ugglan sitter ännu på samma ställe, men blicken är klarare. Det räcker inte länge förrän den hoppar ner på åkern. Samtidigt kan jag glatt konstatera att molntäcket spricker upp. Ugglan börjar jaga med att ryttla på ett tiotal meters höjd. Snart glider den utom synhåll, jag får lov att åka och söka efter den. Snart hittar jag den sittande på en käpp med vingarna nerfällda - kanske det myckna ryttlandet och eventuellt någon misslyckad störtdykning tvingar den att vila. Snart är den på vingarna igen och jag får bevittna tre lyckade jakter under kvällningen.